Raportti kukkiajärven mittauksista 29. ja 30.6 sekä 12. ja 13.7.2015

Mittausten ja sinileväkartoituksen tarkoituksena oli selvittää Kukkiajärven nykytila ja järveen tulevat kuormituslähteet.

Järvessä tehtiin sinilevä- ja kiintoainekartoitus. Sinilevää esiintyy kokemusten mukaan eniten siellä, mistä se saa tarvitsemaansa ravintoa eli fosforia. Lisäksi mitattiin järveen tulevista kahdestatoista purosta COD eli kemiallinen hapenkulutus, joka kuvaa vedessä olevan orgaanisen aineen määrää ( mm. humus, jätevesi, karjatalouden päästöt ) ja kiintoainepitoisuudet. Kiintoaineeksi lasketaan vedessä olevat yli 0,45 mikrometriä suuremmat orgaaniset ja epäorgaaniset hiukkaset.

Mittausmenetelmät

Veneellä tehdyssä sinileväkartoituksessa käytettiin TriOS:in valmistamaa fluorometriä, jolla mitattiin 1,5 sekunnin välein veden sinileväpitoisuus 30 cm:n syvyydestä. GPS:n paikannustiedot tallentuivat samoin tietokoneen muistiin puolentoista sekunnin välein. Nämä tiedot yhdistämällä muodostettiin järvestä väritetty sinileväkartta, jossa pienemmät sinileväpitoisuudet näkyvät sinisellä värillä ja suuremmat punaisella. Väliarvot näkyvät sinipunaisen eri sävyissä.

COD:n mittauksessa käytettiin S::CAN:in valmistamaa UV-VIS spektrofotometriä ja kiintoainemittauksessa YSI:n valmistamaa moniparametrianturia, joka mittaa optisesti veden sameutta.

Mittaustulokset purovesistä

COD mg/l kiintoaine mg/l

Kiintoainepitoisuudet olivat myös korkeahkot, mutta vastasivat kohtalaisen hyvin kartoituksen kiintoainepitoisuuksia.

Mittaustulokset sinileväkartoituksesta

Sinileväpitoisuudet olivat ennakkoarvioitten mukaisesti alhaiset koko järvessä. Hyvän uimaveden rajana pidetään arvoa 2 mg/l, vaarallisena rajana pienille lapsille ja kotieläimille jotka voivat uidessaan niellä vettä pidetään arvoa 5 mg/l. Aikuistenkin pitäisi välttää uimista vedessä jonka sinileväpitoisuus on yli 10 mg/l.

Sinileväkartoituksessa väreillä korostetaankin pitoisuuksien vaihtelua järven eri osissa fosforilähteiden löytämiseksi. Korkeimmat pitoisuudet olivat Rautajärven edustalla 1,0 mg/l ja alhaisimmat 0,1 mg/l Haltianselän länsiosissa. Koko Rautajärven alueella sinileväpitoisuus oli kokonaisuutena muuta Kukkiajärveä korkeampi.

Mittausten COD-pitoisuudet olivat kautta linjan huomattavan korkeat. Yhtenä syynä saattavat olla mittausajankohdan hyvin pienet virtaamat. Useissa kohteissa jouduttiin näytteet ottamaan lähes seisovasta vedestä. Varsinkin turvetuotannon sadoissa mittauksissamme on todettu, että COD-pitoisuudet ovat kuivana aikana korkeammat kuin suurten virtaamien aikana. Voisi olla hyödyllistä uusia puromittaukset syksymmällä suurempien virtaamien aikana.

Kukkian pääaltaan suurimmat pitoisuudet 0,8 mg/l mitattiin Mämminselän itä rannalla.

Haltianselän itäosassa Lohiniemen edustalla oli alue, jonka sinileväpitoisuus oli muihin Haltianselän osiin verrattuna korkea 0,8 mg/l.

Mittaustulokset kiintoainekartoituksesta

Suurimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin Rautajärven edustalta. Vesi Sahaniemen ja Pihtisalmen välillä oli silminnähdenkin muita järven osia ruskeampaa. Pihtisalmen jälkeen veden kiintoainepitoisuus laski ja väri muuttui kirkkaaksi.

Suurimmat mitatut järven kiintoainepitoisuudet 12 mg/l ovat huomattavan korkeat verrattuna purovesien pitoisuuksiin.

Johtopäätökset

Rautajärven korkeat sinilevä- ja kiintoainepitoisuudet johtunevat Murronkorvelta Sahaniemen edustalle lahteen laskevan puron kuormituksesta. Kiintoaineiden ja ravinteiden kulkeutuminen muualle Kukkiajärven eri osiin estyy todennäköisesti kapeiden salmien kuten Pihtisalmen ja Lepsinsalmen ansiosta, eli Rautajärven pääallas toimii kapeiden salmien ansiosta kuin suurena laskeutusaltaana, jonka pohjalle ravinteet (fosfori) ja kiintoaine laskeutuvat. On mahdollista, että ainakin osa Rautajärven sinilevistä johtuu sisäisestä kuormituksesta, eli pohjassa jo oleva fosfori liukenee sieltä sinilevien ravinnoksi.

Toisena kuormitusvaihtoehtona on Rautajärven taajama ja sieltä mahdollisesti tuleva kuormitus.

Haltianselän Lohiniemen edustan muita osia korkeampiin sinileväpitoisuuksiin lienee syynä jokin ravinnelähde Lohiniemellä.

Kukkian pääaltaan Haikanvuorta kiertävän niemen sinileväpitoisuudet johtunevat Kuohijoen tuomista ravinteista.

Suoritetut mittaukset antavat hyvän pohjan tarkastella tulevina vuosina järven tilan ja kunnon kehitystä. Kun samat toimenpiteet uusitaan tulevina vuosina, on niiden tuloksia helppo tarkastella verrattuna nyt tehtyihin mittauksiin.

Helsinki 25.7.2015 Insinööritoimisto Saloy Oy Tapio Salminen www.saloy.net